Howtomo
StockSnap_SWRREC0K3A.jpg

Howtomo-blogi

Blogissamme palaamme koulutuksien aihepiireihin.

#mäosaan: Pilvimaari Heikkinen on oman täkkinsä ompelija

Howtomon #mäosaan-kampanja rohkaisee naisia kertomaan omista taidoistaan.

Tämän blogin kirjoittaja on Pilvimaari Heikkinen, joka innostuu luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja vaativista tehtävistä. Pilvimaari on yksi Howtomon perustajajäsenistä.

Muistan edelleen, kuinka parisen vuotta sitten erään organisaation rekryprosessissa haastattelun jälkeen minulle soitettiin. Haastattelija soitti kertoakseen, että en saanut paikkaa. ”Emme oikein tiedä kuka sinä olet”, sanoi hän. Olin hieman hämilläni. Olinhan kertonut haastattelussa muun muassa vaihto-opiskeluistani Indonesiassa ja kuinka siellä ystävieni kanssa hetken mielijohteesta kiipesimme 2.7 kilometriä korkealle tulivuorelle lainavarustein. Eikö tämä kerro, että olen rohkea heittäytyjä? Että menen myös tarvittaessa epämukavuusalueelleni? (Trust me, se kiipeäminen oli todellakin epämukavuusalueella!) Mutta todella, ehkä oman ammatillisen osaamisen kiteyttäminen on minulle ollut vaikeaa. Oma osaamiseni on kuin tilkkutäkki, josta läheskään kaikki ei ole tullut yliopisto-opintojen tai työelämän kautta, vaan pikemminkin omien projektien ja yhteisöissä tekemäni toiminnan mukana. 

Pilvi

Puolisen vuotta haastattelun jälkeen kuin lahjana tapasin Howtomon muut perustajat. Ja nyt vasta ymmärrän, mikä merkitys tällä kaikella on ollut itseni kehittämiseen. Olemme yhdessä tehneet harjoituksia, joissa olemme pohtineet muun muassa omaa osaamistamme ja (työ)elämän merkityksellisyyttä. Vaikka olenkin ollut vähän vastahakoinen tällaisiin harjoituksiin, ovat ne todella avanneet silmiäni ja auttaneet minua ymmärtämään kuka minä olen. Myös yllätyksiä on tullut vastaan. Esimerkiksi kun Howtomon perustajajäsenten kesken teimme harjoituksen, jossa jokainen kuvasi toisia kolmella eri sanalla (adjektiivi, verbi & substantiivi), kahdessa lapussa neljästä luki minun kohdallani ”vitsit/huumori”. Olin iloisesti yllättynyt, että hienovaraiset letkautukseni olivat osuneet edes muutamalle. Kukapa ei haluaisi olla tunnettu hyvästä huumorintajustaan. Okei myönnettäköön, että Armi oli kuvaillut minua sanalla ”arkku”. 🙄 

Mutta siinä onkin oikeastaan aika paljon perää. En pidä meteliä itsestäni, vaikka nyt tiedän, että edes joskus syytä olisi. En ole halunnut olla se ihminen, joka jauhaa itsestään ja omista saavutuksistaan. Annan palasia itsestäni matkan varrella ja kuin (aarre)arkun tavoin, minusta voi löytyä vaikka mitä mahtavaa. Tämän kampanjan myötä olen taas päätynyt pohtimaan, mitkä ominaisuudet ja asiat ovat osa minua. 

Mitä ne asiat sitten ovat, joita #mäosaan?

  • Osaan ratkaista ongelmia. Ja itseasiassa pidän siitä. Pidän rauhallisen mielen, vaikka päätöksiä olisi tehtävä nopeallakin tempolla. Parhaimpaan tulokseen päästään, kun saan prosessoida ajatuksia kuitenkin hetken itsenäisesti.

  • Osaan kuunnella ja auttaa. Olen läsnä ja minuun voi luottaa. Ja jos en itse pysty tai osaa auttaa, koitan löytää jonkun joka voi.  

  • Osaan olla luova. Kehitän mielelläni tuotteita ja palveluita käyttäjäystävällisimmiksi. Minua ahdistavat asiat, jotka eivät toimi ja yleensä ne saavatkin aikaan sen, että olen jo päässäni kehitellyt tavan, jolla tilannetta voisi parantaa. Harmi vain, ettei kaikkeen aina voi vaikuttaa.

  • Osaan luoda yhteisöllistä toimintaa. Vaikka viimeksi taas mietin, että miksi ihmeessä lupauduin jälleen leipomaan 70 laskiaispullaa alle kolmessa tunnissa, löydän itseni uudelleen pian samasta tilanteesta. Että mikä siinä on? No ihmiset tietty.

 Ja sieltä vuorelta oli kyllä mahtavat maisemat! Kiitos Riina (vasemmalla) ja Tyyra (oikealla) matkaseurasta. 

Ja sieltä vuorelta oli kyllä mahtavat maisemat! Kiitos Riina (vasemmalla) ja Tyyra (oikealla) matkaseurasta. 

Vielä kun näihin asioihin saan liittää todellisen kutsumukseni kestävämmän yhteiskunnan luomisesta, olen erittäin vahvoilla. Mottonani on ollut, että ne asiat joita en vielä osaa, on tehty opeteltaviksi. Tämä koskee tietysti asioita, joista koen minulle olevan hyötyä ja joita tarvitsen. Satun vinkkiä noudattaen pohdinkin, minkälainen olin lapsena. Ja todella, some things never change. Olen ollut oman tieni kulkija ja jos johonkin olen ryhtynyt, sen olen myös vienyt kunnialla loppuun oli lopputulos mikä tahansa. Kun lapsena muut tytöt pukeutuivat prinsessapukuihin naamiaissynttäreillä, pukeuduin itse tomaatiksi. Ja Jo päiväkodissa perustin oman kerhon, johon kutsuin parhaimmat ystäväni. Tätä missiota jatkan edelleen - vaikka olenkin hieman introvertti, olen tuonut ihmisiä yhteen koko elämäni ajan.

Pilvimaari on koulutukseltaan ympäristöekonomisti ja parhaillaan hän kehittää resurssiviisaampaa kaupunkiasumista yrityksessään Kliffassa. Hän viihtyy luonnossa ja kasvattaa hyötykasveja parvekkeellaan kesäisin. Hän pitää matkustamisesta ja toivoo pääsevänsä myös asumaan uudelleen ulkomaille vielä jossain vaiheessa.

Löydät Pilvimaarin myös LinkedInistä.

pilvimaari heikkinen